Vaikka CD14 ekspressoituu useimmissa soluissa, sen ilmentymistaso on rajoitettu verrattuna MHCⅠ:n tasoon. Kudosspesifisen geenin ilmentyminen määräytyy sen kromatiinirakenteen ja DNA:n metylaatiotilan perusteella. CD14:n rajoitetun ilmentymisen määrää myös kudosspesifisten tuman transkriptiotekijöiden tai yleisten tuman transkriptiotekijöiden spesifinen yhdistelmä. Esimerkiksi PU. 1 löytyy vain monosyyteistä ja B-soluista; NF-M (nukleaarinen tekijä-M), jota esiintyy vain monosyyteissä, on CAAT/tehostajaa sitovan proteiinin (C/EBP) perheen jäsen; lisäksi transkriptiotekijät, kuten Sp.1 (stimuloiva proteiini 1), osallistuvat myös geeniekspression säätelyyn.

Monosyyttien erilaistumisprosessissa makrofageiksi CD14:n ilmentyminen lisääntyi merkittävästi. CD14-geenin säätelyn tutkimiseksi Zhang et ai. pilkkoi ihmisen kromosomi 5 EcoRⅠ:llä ja sai ihmisen CD14-geenin joidenkin geenifragmenttien spesifisen kloonauksen jälkeen. Ihmisen CD14-geenin täysi pituus sisältää 5,5 kb:n koodaavan sekvenssin ja 4,2 kb:n ylävirran säätelysekvenssin 5'-päässä. Tällä hetkellä on selvää, että transkription pääaloituskohta ja sekundaarinen transkription aloituskohta sijaitsevat 101 bp ja 130 bp ylävirtaan proteiinin ATG-aloituskohdasta.

Verrattuna ei-mononukleaarisiin solulinjoihin HeLa ja REX, ihmisen CD14-positiivinen mononukleaarinen solulinja Mono Mac 6 sisältää ylävirran sekvenssin 128 bp DNA-fragmentin, jolla on voimakas vaikutus ja monosyyttispesifinen promoottoriaktiivisuus. Tässä fragmentissa on neljä aluetta, jotka voivat olla vuorovaikutuksessa monosyyteistä eristettyjen tumaproteiinien kanssa. GGGCGG-kehykseen sitoutuvat trans-vaikuttavat tekijät ovat kaikki nimeltään Sp (stimuloiva proteiini). Kloonattu Sp.1 koostuu 696 aminohaposta ja siinä on kolme sinkkisormirakennetta N-päässä, joka on DNA:n sitoutumiskohta. Sp.1 voidaan yhdistää kolmeen eri CD14-promoottorin alueeseen. Sp.1 on sinkkisormi-DNA:ta sitova transkriptiotekijä, joka voidaan havaita jokaisesta nisäkässolusta, mutta sen ilmentyminen vaihtelee eri kudoksissa.

Sp.1 ekspressoituu voimakkaasti hematopoieettisessa kudoksessa, mikä osoittaa, että sillä on tärkeä rooli hematopoieettisten solujen kehityksessä. On vahvistettu, että Sp.1 on tärkeä tekijä erytroidisolujen, lymfoidisolujen ja myeloidispesifisten geenien säätelyssä. Sp.1 ei ole vain avaintekijä CD14-molekyylin kudosspesifisessä ilmentymisessä monosyyteissä, vaan se sisältää myös CD14:n ilmentymisen erilaistumisen, eli myelooisten mononukleaaristen kantasolulinjojen erilaistumisen edistämisen. D3-vitamiinin indusoima säätely tapahtuu pääasiassa Sp.1-kohdan kautta sCD14:n ilmentymisen lisäämiseksi. Kun Sp.1:n pääsitoutumiskohta (-110 bp) on mutatoitu, se voi vähentää kudosspesifisten promoottorien aktiivisuutta. Nämä tulokset ja transaktivaatiokokeet vahvistavat, että Sp.1:llä on keskeinen säätelyrooli kudosspesifisten CD14-molekyylien ilmentymisessä monosyyteissä.

Toinen tärkeä transkriptiotekijä on CCAAT/tehostajaa sitova proteiini, jolla on myös tärkeä rooli CD14-promoottorien aktiivisuuden säätelyssä. CD14-mRNA:ta voidaan ilmentää myös endotoksiinin stimuloimissa maksa-, keuhko- ja munuaisparenkyymasoluissa, mikä osoittaa, että CD14:ää voidaan myös syntetisoida ja erittää ekstramedullaarisissa soluissa. Maksassa CD14:n ilmentymisen säätelymekanismi voi kuitenkin olla erilainen kuin monosyyttien, ja maksa on sCD14:n päälähde.